Kipi reppana oli aika apaattisen oloinen tänä aamuna, ei oikein kiinnostanut uloskaan lähteä!!!! mikä on todella ihme, ainahan tuo on ensimmäisenä ovesta ulkona. Ei ruokaa ei juomaa, ei oikein mikään kiinnostanut. Eilen jo katseltiin lasten
kanssa, että mitä ihmeen "röpelöä" Kipin kuonossa on, yritin sitä
pyykäistä pois kostealla paperilla, mutta eipä tuo antanut. Aamulla
herätessä kuono näytti tosi rajulta ja sitten jo soitinkin
eläinlääkärille.
Our dog Kipi was really apathetic this morning, not even going out!!!! which is really amazing, since Kipi's always the first one at the door going out. He didn't eat anything, he didn't drink anything, he wasn't interested in anything. Just last night we checked his nose, that was a bit rugged. I tried to clean it with a damp paper, but he didn't let me. This morning his nose looked really bad so I called the vet.
Puoleltapäivin sitten lääkäriin mentiin. Reippaasti Kipi kyllä sinne asteli, haistelemaan kaikenlaisia tuoksuja, kun on muitakin elukoita siellä käynyt. Tutkimuspöydälle nostettaessa meni Kipiltä häntä koipien väliin ja ilme oli sellainen, että "älkääs nyt alkako mulle mitään tehdä....". Lääkäri katsoi Kipin kirsua ja totesi siinä olevan haavan ja siitä valuneen veren "röpelön". Piikki nahan alle - rauhoittavaa, sillä Kipihän oli sitä mieltä, ettei häneen kosketa - ainakaan kuonoon! Hetkeksi aulaan odottamaan, että rauhoittava alkaa vaikuttamaan ja sitten takaisin tutkimuspöydälle. Lääkäri mittas lämmön, joka oli 39.4 = kuumetta ja puhdisti erittäin kivuliaan kirsun. Alta sitten paljastui kolme haavaa. Tässä vaiheessa mieleen tuli, että torstainahan tuossa lähikaupan nurkalla oli sellainen pieni pippurinen koira, joka ensin ihan tuttavallisesti "tervehti" Kipiä, sitten yks kaks alkoi rähisee ja sähisee ja haukkumaan. Kipi oli siinä hötäkässä vinkaissut, mutta jatkoi matkaa kanssani kotiin ilman mitään sen ihmeempää.
Came midday, we went to the vet and Kipi walked briskly into the waiting room, smelling all the wonderful smells of other animals that had been there. But once I lifted him on the examinationtable, he had his tail between his legs and "don't you date do anything to me"-expression on his face. The vet looked at Kipi's nose and gave him a sedative. We had to wait for awhile for the sedative to do it's job and then it was back on the examinationtable. The vet measured Kipi's temperature which was 39.4C = fever and cleaned his very sore nose. There were 3 wounds! At this moment I remembered that on Thursday, going to the local shop for some grocaries, there was a little dog with his owner standing by the door. We asked if Kipi could say "hi" and the result was that this little one got a fit after a few sniffs and started barking and "screeming". Kipi did whine at the time, but he continued to walk with me as nothing had happened.
Juu siis - lääkäri sai haavan puhdistettua ja piikitti niin antibiotin kuin kipulääkkeenkin nahan alle. Sitten vielä kirsuun suoraan lääkettä. Kipihän oli tässä vaiheessa jo todella rauhallinen, piikitkään missään tuntuneet. Ja vitsiläinen kun olis vain halunnut maata ja nukkua. Antibiottikuurin ja kipulääkkeet saatiin poitsulle, ohjeet antaa koiran tämän päivän ja pari seuraavaakin ottaa ihan rennosti ja parannella. Ja haavahan sitten toipuu omia aikojaan, tässä tapauksessa menee aikaa - iho paranee huomattavasti nopeammalla tahdilla kuulemma.
The vet cleaned the wounds and gave an antibiotic shot as well as a painkiller shot. She also put some medication on Kipi's nose. At this time Kipi was really calm, he didn't mind the shots, not one bit. He would have just wanted to lie down and sleep. Kipi got antibiotics and painkillers to have here at home, I got intructions how to take care of our little one for the next couple of days. And the wounds will heal in their own time - cept if it would have been a wound on his flesh it would take a whole lot less to get better.
Puolisen tuntia saatiin sitten odotella lääkäriaseman aulassa, että Kipi heräilee, jotta päästäisiin kotiin. Täällä nyt on sitten mennyt melkolailla nukkuessa, aina välillä joku meistä karvattomista on käynyt hieman tökkimässä, tarkistamassa, että Kipi on vielä tolkuissaan. Kerran on käyty ulkonakin tuossa pihalla vaan, mutta eipä Kipi oikein jaksanut kuin ulos ja sisään ja taas nukkumaan.
It took about half an hour for Kipi to get somewhat off the sedative and come home. Kipi's been sleeping for most of the time, every now and then one of us pock Kipi to see that he's doing ok. We've been out for just a while, but Kipi didn't have the strenght to do much so he came in and is fast asleep again.
Kipi pieni! Varmasti on sattunut oikein hirmu kovaa. Ja hieman tässä sitten on ennustettavissa, kun muutenkin aranlainen tuo meidän Kipi on, että ei hirmusti lähituttavuutta tehdä toisten koirien kanssa, ainakaan pieniin ja pippurisiin.
My poor Kipi! It must have hurt real hard! And I guess that it'll take a long time for Kipi to go snigg an other dog - being a bit sensitive and all.
Sitten herääkin kysymys; kuka ihan oikeasti on vastuussa meidän lääkärilaskusta? Kun kerran toinen koira on aiheuttanut tämän, niin pitäisikö tästä lähteä vaatimaan korvauksia sitten omistajalta. Tosin, enhän minä edes tiedä minkärotuinen koira oli, saatikka kuka on omistaja?! Harmittaa vaan ihan isosti!
Then I've got a question; who really should pay for the vet? Since it's harm done by another dog, I guess it should be the dog's owner. But since I don't know what breed the other dog was or even who own's him, what can I do. I'm just so darned annoyed!
No, tärkein on, että Kipi on saanut hoitoa ja toipuu.
Well, it's important that Kipi got treated and is on his way to recovery!
